tiistai 7. huhtikuuta 2015

Anything they can´t do, they do it

Kirjoitin eilen, että "ole oman elämäsi pahis ja elä onnellisena". Jotkut ihmiset pystyvät elämään muista rajoittamattomina ja kuuntelemaan vain itseään. Kyllä, he voivat olla itsekkäitä. Mutta he voivat myös olla äärimmäisen vahvoja ja rohkeita, ennakkoluulottomia supersankareita. Sellaisia, joita tahdot kumartaa, mutta he vain pyytävät sinua nousemaan ylös. He ovat vaatimattomia. Heille tuottaa tyydytystä eläminen ja muiden elämisen näkeminen.

Aina sanotaan, että mikään ei ole mahdotonta. Olen vähän eri mieltä. Eläminen ikuisesti onnellisena on mahdotonta, koska ensinnäkään emme elä ikuisesti, ja kuka todella on aina onnellinen. Maan päällä viettämäämme aikaan kuuluu paljon pahaa. Meille sanotaan, mistä emme selviydy, kuinka heikkoja olemme, ja kuinka meidän on vain tyydyttävä asioiden tosiasialliseen tilaan. Jotkut uskovat sen kaiken. Mutta jotkut heräävät vasta silloin. Heidän elämänsä ei ole ohi. He voivat vaikuttaa siihen.

Kuka sanoo meille, että olemme heikkoja? Kuka määrää meidät lannistumaan? Se voi olla kuka tahansa. Aina et myöskään näe sitä. Asioita tapahtuu mielessäsi, mutta ne siirtyvät ulkopuolisiksi voimiksi. Ne voimat tekevät sinut voimattomaksi. Et enää hallitse itseäsi, tai luulet niin. Jos uskot siihen, olet vaarassa menehtyä. Jos sinulla ei ole voimaa nousta ylös sieltä, minne olet pudonnut, voit odottaa noutajaa tai ystävää.

Voit pudota moneen paikkaan. Voit sairastua syöpään ja sen myötä joutua pohjalle. Voit menettää rakkaasi ja siksi pudota pois omasta elämästäsi. Voit saada potkut työpaikastasi ja pudota taloudelliseen ahdinkoon. Voit sairastua syömishäiriöön ja pudota sen myötä ihan tuntemattomaan maailmaan. Aina voit menettää itsesi. Mutta voit olla ihminen, joka tekee sen, mitä ei tehdä. Tekee sen, mihin ei uskota sinulla riittävän voimia. Koskaan ei ole liian myöhäistä ruveta uskomaan itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa selviytyä.

Haluan olla ihminen, joka voi tehdä sen, mihin ei nyt usko pystyvänsä. Juttelin tänään ystäväni Siirin kanssa kahvilassa asioista, jotka saivat minut todella pohtimaan yhtä juttua. Olen antanut heikkoudelle valtaa, olen päästänyt asioita lipsumaan otteestani. Käteni ovat vieläkin liukkaat. Joudun todella katsomaan peiliin ja tällä kertaa näkemään asiat niin kuin ne ovat. Jokaisella on omat haasteensa, mutta jokainen voi myös tehdä mahdottomasta mahdollista. Siihen minä uskon. Vaikka sillä hetkellä kuinka tuntuisi, ettei voi muuttaa asioita, selviytyä voittajaksi, niin sinä voit. Minä voin. Ei ole mitään, mille emme voisi mitään.


<3:lla Nora

4 kommenttia:

  1. Olipas kauniisti kirjoitettu postaus Nora! Pohdit todella syvällisesti asioita, joita ei ole helppo käsitellä. Olet ihana <3

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Siiri <3 Kun sä sanot noin, mä uskon sen!

      Poista