Millainen ystävä olen?

Sain idean tähän aiheeseen, kun vastasin Facebookissa sellaiseen juttuun, jossa sain tietää, mitä nimeni tarkoittaa japaniksi. Nora tarkoittaa nöyrää. Siinä mainittiin, että saatan lämmetä hitaasti ihmisille, mutta juuri siitä syystä useimmat ystävyyssuhteeni voivat kestää koko eliniän. Allekirjoitan ehdottomasti sen, että tutustun usein hitaasti uusiin ihmisiin. Ottaa aikaa ennen kuin uskallan luottaa kehenkään oikeasti, enkä välttämättä avaudu kovinkaan helposti. Yleensä vasta sitten, kun minulle on uskouduttu, niin uskallan myöntää oman haavoittuvaisuutenikin toiselle. Tunnen edelleen suojakuoren ylläni, vaikka se onkin ohentunut viime aikoina.

Minulle on tärkeää olla ystävä, jolle voi kertoa ihan kaiken. Haluan ystävieni tietävän, että en koskaan tuomitse tai arvostele heitä, vaikka he olisivat tehneet jotakin, mitä he itse häpeävät tai pitävät epäonnistumisena. Haluan auttaa ja tukea heitä kaikin mahdollisin tavoin, ja jotta voin tehdä sen, heidän täytyy uskaltaa puhua minulle. Olen aina valmis kuuntelemaan, vaikka heidän murheensa koskisivat mitä tahansa, tai vaikka kuulisin ne samat ongelmat miljoona kertaa, haluan kuulla ne ja helpottaa ystävieni oloa. Olen sitä varten.

Haluan ystävieni voivan olla seurassani täysin rennosti. Haluan nähdä heidän todelliset persoonansa ja rakastaa heitä juuri sellaisina kuin he ovat. Ja toivon ystävieni tietävän tämän. Heitä on helppo rakastaa, koska he ovat valloittavia! <3 Ei haittaa, vaikka vitsit olisivat kuinka tyhmiä ja ala-arvoisia tahansa, lempipuheenaiheet sellaisia, joista ei julkisilla paikoilla kannattaisi keskustella ja synkimmät salaisuudet sellaisia, joita moni ei kestäisi. Olen kiitollinen jokaisesta tärkeästä ihmisestä elämässäni, ja kiitollinen kaikesta siitä, mitä he jakavat kanssani.

Yritän olla hyvä kuuntelija, ja keskittyä ymmärtämään, mitä ystävieni elämässä tapahtuu. Ja yritän olla puhumatta liikaa itsestäni ja omista ongelmistani. Mutta koen, että läheiseen ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus, kaikki antavat ja saavat (ei pervolla tavalla). Mielestäni se luottamus syntyy juuri siitä, kun kertoo omistakin asioista ja kokemuksista, ja sillä tavoin löydetään yhteneväisyyttä ja connection toiseen tiivistyy. Se on oikeasti suuri luottamuksen osoitus, kun kertoo toiselle jotakin sellaista, mikä todella saa oman sisimpänsä kuolemaan häpeästä. Se on ystävyyttä. Todellista sellaista.

Ystävyyteen kuuluu se, että voi näyttää tunteensa aina avoimesti. Jos naurattaa, niin saa nauraa vaikka silmät päästä eikä kukaan ole, että "ööö, mitä helvettii" ja vaivaannu puolestasi. Saa myös olla hiljainen ja mietteliäs, jos siltä tuntuu. Ja saa olla ärtynyt, jos yksinkertaisesti vain vituttaa liikaa. Ja saa olla surullinen tai ahdistunut, mutta ainakin itse aina toivon voivani jotenkin auttaa tai piristää toista, koska sydämeni särkyy, kun näen minulle tärkeän ihmisen kaatuvan murheidensa alle. En halua, että ystävieni täytyy peitellä tunteitaan seurassani, ja nauraa, vaikka ei naurattaisi. Se ei ole rehellistä ystävyyttä.

En ole elämäni aikana tutustunut moniinkaan ihmisiin sisintä myöden, mutta joihinkin kuitenkin olen. Lukiosta elämääni on jäänyt kourallinen ihania ihmisiä, joista todella välitän. Näemme vain todella harvoin, koska olemme kaikki levittäytyneet opintojen perässä eri puolille Suomea. Mutta silloin, kun tapaamme, otamme siitä kaiken irti. Jokaisesta tunnista.

Olen käynyt pian vuoden ajan yliopistoa, ja siellä olen tavannut monia huikeita tyyppejä, joita todella arvostan! Neljä mimmiä on kuitenkin valloittanut sydämeni ja tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Toivon, että ystävyyteni heidän kanssaan on juuri sellaista, joka kestää koko eliniän. Emme ole tunteneet hirveän kauaa toisiamme, mutta olen jo nyt kertonut heille itsestäni asioita, joista en ole koskaan ajatellutkaan kenelläkään puhuvani, joten ainakin itse tunnen voivani luottaa heihin 110 prosenttisesti. Voin olla heidän seurassaan täysin aidosti ja rennosti oma itseni, ja se on aika magee juttu. Välitän heistä niin kovasti, että mitkään maailman kauneimmat sanat eivät riittäisi sitä kuvailemaan. Olen kiitollinen ja onnellinen heistä <3 Yliopisto on paljon parempi paikka kuin olin koskaan kuvitellutkaan.

Toivon, että voin antaa ystävilleni vähintään sen, mitä he antavat minulle. Parisuhteen syvyyttä voi pohtia miettimällä, että pystyisikö elämään ilman sitä toista osapuolta. Jos ei, niin sitten suhteen laatu on syvä. Sama koskee ystävyyttä. Jos ilman heitä elämääsi jäisi suuri aukko, niin et aio koskaan päästää heitä käsistäsi. Aion vaalia ystävyyssuhteitani, koska ilman ystäviäni elämässäni olisi ainakin puolet vähemmän järkeä. Muistakaa kertoa ystävillenne, kuinka tajuttoman tärkeitä he ovat!

<3:lla Nora