Elämä on ihmeellistä

Kevät on uudestisyntymisen aikaa. Silloin aukeaa monia uusia mahdollisuuksia ja ihmiset ovat valmiimpia tarttumaan niihin. Aurinko. Se on yksi syy ihmisten lisääntyneeseen energiaan ja positiivisuuteen, jotka kannustavat haastamaan itseään ja ryhtymään uusiin juttuihin. Keväällä voi haaveilla, millaista elämä on syksyllä. Kevään tekemiset vaikuttavat siihen. Jos osaat valita viisaasti, voi syksystäsi tulla valoisampi.

Tulin juuri Vaasasta linja-autolla Turkuun ja sitten Naantaliin. Bussimatka oli melkein tuskastuttavan pitkä. Kuusi tuntia. Sinä aikana ehti haaveilla. Kirjoitin runoja ja tarkkailin muita matkustajia. Suurimman osan ajasta kuitenkin vain tuijotin ikkunasta ulos (ja räpläsin puhelinta). Anteeksi ystävät, kun saitte tyhmiä viestejäni. My sense of humor is as sick as my ass ja ton kuuden tunnin istumisen aikana takapuoleni kipeytyi toden teolla! Tarkoitukseni oli jäädä jo Raisiossa pois Vaasasta tultaessa, mutta havahduin siihen, kun livuimme sen pysäkin ohitse, johon mun olisi pitänyt jäädä. Ajattelin ensin kirota mielessäni, kuinka olen nyt ainakin puoli tuntia myöhemmin kotona kuin jos olisin jäänyt Raisiossa ja mieleni alkoi synkistyä. Mutta puoli tuntia?! Siis ihan oikeasti, se ei merkitse yhtään mitään. Otin järjen käteen ja olin onnellinen siitä, että olin vajonnut niin syviin mietteisiin, etten ollut siinä hetkessä. Ajattelin nimittäin hyviä asioita.

Elämä on tosi ihmeellistä just nyt. Mun sisällä palaa koko ajan. Olen täynnä energiaa ja osan siitä olen saanut kanavoitua opiskeluun, mutta paljon sitä on mennyt kaikenlaiseen muuhun palloiluun. Ja rakastan sitä! Rakastan olla innoissani! Rakastan miettiä rakastamista! Rakastan elää ja nauraa niin, että silmät lähtevät päästä enkä saa henkeä! En halua hengittää, jos se tarkoittaa kuolemaa. Rakastan järjettömyyttä, sitä että kaikki menee yli! Rakastan nauraa tyhmästi itsekseni kassajonossa ja unohtaa kaikki pienet asiat, kun olen vain niin helvetin onnellinen. Mutta tiedättekö, mitä en rakasta? Sitä, kun en taas ole onnellinen.

Mutta nyt kaikki on ihanaa. Niin paljon uutta tiedossa, että värisen onnesta. Uusi ei tarkoita oikeastaan uutta. Mun elämä on sama vanha kuin tähänkin asti, mutta nyt on ollut pilvettömämpää jo pidempään. Mulle onnellisuus on ollut sitä, että olen itkenyt hulluna kuunnellessani Jipun biisejä, tai sitä, kun olen saanut kirjoitettua runon yöllä. Onnellisuus on tunteita, tuntemista. Se vaan tekee elämästä niin paljon rikkaampaa ja ihmeellisempää. Kannattaa oikeasti kulkea aina tunteet auki eikä pelätä hulluutta. Ja kannattaa uskaltaa nauraa itselleen eikä ottaa muitakaan aina niin kauhean vakavasti. Mua ei kannata ottaa koskaan vakavasti :D Ja kannattaa ehdottomasti elää niin kuin parhaalta tuntuu. Jos et ole tyytyväinen johonkin asiaan elämässäsi, tee tilanteelle jotakin. Älä ainakaan jää miettimään, että kai sitä joskus jotain hyvää taas tapahtuu, en mä varmaan voi mitään nyt tehdä. Aina ei voikaan, ja kaikesta ällöttävästä hehkutuksestani huolimatta tiedän elämän reaaliteetit, ainakin osan niistä. Mutta niihin ei kannata jäädä roikkumaan. Elämä on niin paljon muutakin kuin totuuksia siitä, miten pitäisi toimia, jotta on hyvä ihminen. Ole oman elämäsi pahis ja elä onnellisena! 

Ihan mielettömän valoisaa, ihanaa, aurinkoista, upeaa ja mahtavaa viikkoa kaikille!!

<3:lla Nora