MUUSA

Eilen (11.4) oli jännittävä päivä, kun osallistuin ainejärjestömme Muusan Vuosijuhliin. Muusa täytti 20 vuotta! Jotenkin hauskaa ajatella, että Muusa on ollut olemassa koko elämäni ajan, olen vuoden ainejärjestöämme vanhempi. Olen käynyt pian vuoden verran yliopistoa ja voin käsi sydämellä sanoa, että olen rakastanut Muusaa ihan ensimmäisistä päivistä lähtien. Kaikki ne ihmiset, kaikki se erilaisuus ja suvaitsevaisuus, se yhteishenki ja lämpö, joka ainejärjestöstämme huokuu, on vain yksinkertaisesti mahtavaa ja ainutlaatuista.

Eilinen juhla alkoi neljältä cocktailtilaisuudella Sirkkalan aulassa, jossa nostettiin malja Muusalle ja olin hallituslaisena vastaanottamassa vieraiden tervehdyksiä muiden hallituslaisten kanssa. Sitten oli aikaa seurustella, ja sen jälkeen lähdettiin kävelemään kohti Kårenia, jossa juhla järjestettiin. Sitä ennen oli kuitenkin kenkien vaihto, pohkeet kipeytyivät jo tervehdyksiä vastaanottaessa, koska en käytä koskaan minkäännäköisiä korkoja kengissäni, joten pelkäsin, miten suoriudun tästä naisellisesta haasteesta. Kaikki meni sen puolesta hyvin. En kaatunut, ja yritin muistella äidin neuvoja korkkareilla kävelemisestä. Hyvä ryhti, lyhyet askeleet. Olen tyytyväinen suoritukseeni.

Kårenille päästessä etsimme omat paikkamme juhlasalin ruokapöydistä, ja pääsin pöytään, joka oli nimetty Taiteeksi. Kaksi muuta pöytää olivat Intohimo ja Analyysi. Sitten oli taas seurustelua ja mahankurnimista, kunnes saimme eteemme ensimmäisen aterian, joka oli kylmäsavulohta piparjuurikastikkeella ja perunasalaattia. Oli maukasta. Alkuruoan jälkeen saimme nauttia kolmen muusalaisen tarjoamasta musiikista, joka olikin illan viihdyttävin osuus! Hyvä pojat! Etenkin Nuori, tuore, kyltymätön -biisi oli ihan törkeän hyvä!!

Musiikkiohjelman ja pienen tauon jälkeen oli pääruoan aika. Pääruoaksi tarjoiltiin yrttimarinoitua härän ulkofilettä, punaviinikastiketta, perunakkua ja julienne-vihanneksia. Oli taas taivaallista, etenkin perunakku yllätti positiivisesti. Pääruoan jälkeen oli vuorossa juhlapuhe ja sitten tauko, jolloin kamerat räpsyivät. Voi sitä selfieiden määrää!! Jotkut ottivat varmaan myös belfieitä....Ja tästä ette ehkä ole kuulleet, koska keksin sen juuri: jotkut saattoivat ottaa myös boobsieita! Olisin itsekin, jos löytyisi jotain boobsie-materiaalia....Pelkäsin, etten mahtuisi enää yo-mekkooni, jonka puin juhliin, koska yo-kemuista on jo melkein kaksi vuotta, mutta hyvin se päälle sujahti. Huomasin harmikseni, että rintani ovat vain pienentyneet näiden parin vuoden aikana, mälsä juttu. Mutta kaikkea ei voi saada, vaikka kaiken voikin menettää.

Jälkiruoaksi tarjoiltiin tyrni-valkosuklaamoussea, joka oli niin suussasulavan herkullista, että sitä olisi voinut syödä myös alku-ja pääruoaksi! Kattaus oli myös erittäin kaunis ja juhlatila muutenkin viihtyisä. Ennen kaikkea tunnelma oli hyvin lämmin. Etenkin vapaan sanan aikana, kun kuultiin eri ikäisten muusalaisten puheita ja muisteluita omista muusailuistaan, niin se kyllä herkisti monet. Omaankin silmään meni joku roska jossain vaiheessa....

Eniten liikutuin siitä, kuinka kaikki puhujat kertoivat ihastuneensa Muusan lämminhenkisyyteen, erityislaatuisuuteen ja siihen, kuinka jokainen saa olla täysin oma itsensä. Julia puhui siitä, kuinka Muusa on tehnyt hänestä sen ihmisen, joka hän nyt on ja opettanut häntä rohkeammaksi. Eino kertoi, kuinka yllättynyt oli, kun Muusassa hänestä tuntui, että hänet vihdoin hyväksytään omana itsenään ja, kuinka hienolta tuntuu, että ihmiset haluavat tutustua häneen ja olla hänen ystäviään eikä hänen tarvitse yrittää epävarmana miettiä, jos joku nyt jollain tavalla ehkä mahdollisesti joskus haluaisi olla hänen kanssaan. Nämä ovat juuri niitä asioita, joita itsekin olen kokenut ja, joihin pystyn samaistumaan hyvin voimakkaasti. Ennen Muusaan liittymistä olin ollut todella yksin ja todella epävarma. Jo ensimmäisistä päivistä lähtien sisintäni kosketti se, kuinka muut muusalaiset tulivat juttelemaan ja olivat kiinnostuneita ottamaan selvää, kuka minä olen. He ovat ihania ihmisiä, ja olen kiitollinen, että olen saanut tutustua heihin ja, että saan olla mukana Muusan toiminnassa niin aktiivisesti kuin itse haluan. Monien vanhempien muusalaisten muistelut opiskeluajoistaan olivat hyvin kännipitoisia ja alkoholi varmasti yhdistää ihmisiä, etenkin opiskelijakulttuurissa, mutta silti en tunne itseäni ulkopuoliseksi, vaikka itse vedän nollalinjaa alkoholin suhteen. Muusassa jokainen saa olla sellainen kuin tuntee olevansa, ja jos ei vielä tiedä, kuka on, niin Muusassa itsensä etsiminen on myös hyväksyttyä. Ketään ei koskaan tuomita.

Eino taisi mainita puheessaan myös sen, kuinka hänestä tuntuu, että Muusasta on löytynyt ne todelliset ystävät. Musta tuntuu ihan samalta. Välitän kaikista Muusassa tutustumistani ihmisistä, ja erityisesti fuksiporukastamme, joka on ihan huippu <3 Olen myös tutustunut läheisemmin neljään upeaan mimmiin, ja olen ihan varma, että ystävyytemme ei lopu koskaan. Tulemme olemaan toistemme häissä, lastemme kastejuhlissa, huonekavereina vanhainkodissa (vaikka kukaan heistä ei haluaisi olla kämppikseni, kun olen kertonut, kuinka paljon rakastan (lue:vihaan) siivoamista) ja lopulta maadumme vierekkäisissä haudoissa. Rakastan ystäviäni hyvin paljon <3

Koskettavien ja hauskojen puheiden jälkeen juhla jatkui musiikilla ja seurustelulla ja selfieiden, belfieiden ja boobsieiden ottamisella ja sitten suunnattiin jatkoille Mimesikseen. Mulla henkilökohtaisesti ei ollut oikein jatkofiilistä, jotenkin koko illan olin vähän muissa maailmoissa, kun joskus pää vain on niin täynnä ajatuksia. Olin myös nukkunut edellisyönä vain viisi tuntia, joten väsytti aika perkeleesti jo Kårenilla siinä loppuvaiheessa. Silti menin jatkoille ja lähdin kotiin kolmen bussilla. Oli ihanaa mennä suihkun kautta lämpöiseen petiin ja painaa pää tyynyyn tapahtumarikkaan päivän jälkeen. Tänään palasin arkeen kylpyhuoneeni viemärinpuhdistusoperaatiolla, se kun ei tahdo millään toimia normaalisti. Lavuaarini ei ole vetänyt pääsiäisen jälkeen, huoh. Ehkä aika kutsua huoltomies apuun....

Mutta siis eilisistä juhlista jäi lämmin fiilis ja olen ylpeä Muusasta. Olen ylpeä muusalainen. Oli kiva huomata, ettei Muusa-rakkauteni ole ollut jotain omaa päänsisäistä kuvitelmaani, vaan muutkin kokevat suurta kiintymystä rakasta ainejärjestöämme kohtaan. En halua Muusan liittyvän koskaan Promeen. Nyt tuli sekin sanottua. Vaikka sieltäkin löytyy kivoja tyyppejä. Mutta Muusaa ei saa kadottaa edes osittain mitenkään. Onnea Muusa 20 vuotta!!

                                                     Käytössä rypistynyt käsiohjelma.....

                      Elämässä rypistynyt muusalainen....rypyt eivät ehkä vielä ole kovin näkyviä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille ja etenkin niille, jotka kärsivät vujujen jälkeisestä krapulasta ;)

<3:lla Nora