sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Be wise enough to wonder, be brave and let it go

Elämä kulkee vääjäämättä eteenpäin. Silloinkin, kun se tuntuu pysähtyneeltä. Toiset uskovat enemmän siihen, että voivat itse vaikuttaa elämäänsä. Toisille tämä matka tuntuu etukäteen käsikirjoitetulta. Mutta olisi hyvä muistaa, ettei mikään käsikirjoitus ikinä toteudu kuten ensimmäisessä versiossa lukee. Se muokkaantuu jatkuvasti tarpeiden ja vaatimusten mukaan, ja sinulla on aina lupa olla vaativa. Mutta ei meillä ole lupa ainoastaan vaatia asioita, vaan meidän on tehtävä niiden eteen töitä. Joskus kuitenkin se, että uskaltaa ajatella vaativansa elämältä jotain, on se eniten voimia vievä osa. Itseensä ei ole aina helppo luottaa.

Mutta siksi on ystäviä. Niin minulle sanotaan, kun tunnen yksinäisyyttä tai voimattomuutta, että siksi on ystäviä. Ja siksi on perhe ja kaikki rakkaat, jotka pystyvät lisäämään energiaasi ja uskoa itseesi. Toivon olevani ihminen, joka pystyy luomaan uskoa rakkaimpiinsa. Tiedän kuinka tärkeää on, että on joku, kuka välittää. Haluan olla sellainen, joka välittää, koska minustakin huolehditaan niin paljon. Tunnen pohjatonta kiitollisuutta ajatellessani kaikkia, jotka ovat jollain tavoin minua auttaneet. En olisi näin vahva ilman heitä. Elämää olisi hankalaa kulkea yksin. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuolisin.

Joskus tuntuu siltä, että aika ajaa ylitse armottomalla jyrällään ja on ajautumassa kohti onnettomuutta. On menossa kohti asioita, jotka tulevat tekemään onnettomaksi. Välillä ei ole voimia vastustaa niitä, sitä vain liiskaantuu ajan jyrän alle. Ja sitten jossain vaiheessa alkaa muotojen takaisin saaminen. Surun sekaan palaa häivähdys iloa ja ikävän tilaa valtaa kiitollisuus. Pitäisi uskaltaa elää hetkessä, mutta samalla olla tarkkana siitä, että on menossa oikeaan suuntaan. Pitää muistaa katsoa risteyksissä, ettei jää jyrän alle. Joskus se on todella väsyttävää. Täytyy osata päästää irti asioista ja ihmisistä, jotka eivät tee sinulle hyvää, mutta joista luopuminen kuitenkin jollain tavalla tekee kipeää. Lopulta on viisautta ajatella omaa etuaan. On myös itsekästä pitää matkassa ihmisiä, joista ei todella välitä. En itse haluaisi olla kenenkään elämässä sillä tavoin mukana. Ihmissuhteet on tarkoitettu vastavuoroisiksi.

Olen viime aikoina pohtinut elämääni ehkä tavallista enemmän. On alkanut tulla pakottava tarve tuntea menneensä eteenpäin jollain tasolla. Olen ehkä saanut itseeni taas hieman rohkeutta, se tuntuu hyvältä. Mutta välillä elämä tuntuu palapeliltä, johon on sekoittunut sopimattomia paloja. Sisälläni on jotain, mitä en edes sanoina saa ulos. Se on vielä pelkkänä tunteena. Mutta ajallaan se avautuu minullekin. Mutta sen voin kuitenkin loppukevennyksenä kertoa, ettei Zumbaan kannata mennä pissahädässä. Silloin voi haluta koko ajan kotiin :D

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa ja hei, hyvää laskiaissunnuntaita! Syökää paljon pullia!

-Nora

Otsikko on Seinabo Seyn biisistä Sorry.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti