Koko maailmaa maatuu. Kauneimmat kukat kuihtuvat ensin. Ne jäävät pohjalle, niiden päälle kerrostuu kaikki rumuus. Missä valheiden uskottavuus? Ihmisissä. He makaavat kukkien päällä, painavat totuutta syvemmälle. Katsoisivat itseään. Eivät he ole ainoita oikeutettuja elämään.
Ei maailma todellakaan niin kaunis ole. Ihmiset tietävät sen, näkevät rumuuden. Ovat osa sitä. Eivätkä he silti lopeta. Sotkemista, ajan tuhlaamista, luonnon tappamista, toistensa kuluttamista. Nyrkit valmiina iskemään niin, miten eniten sattuu. Halveksijat ovat itse kaikista halpamaisimpia. Miksi ei itselleen voi sanoa, että lopeta. Vain sen hokeminen muille onnistuu.
Onnistuuko eläminen maailmassa, jota ei enää ihmisten jälkeen ole? Jos täältä katoaisi vain ihmiset, täällä voisi oikeasti elää. He eivät anna luonnolle mahdollisuutta. Eivät sille voikukalle, joka kasvaa asfaltinkin lävitse. Se myrkytetään. Ihmisten jalkojen alla oksat katkeavat, sammaleet irtoavat, sienet ja marjat tallaantuvat. He pitävät elämän itsellään, eivät jätä siitä muille.
Maailma. Miksi se ei ole niin kaunis? Koska ihmiset. On oikein, että tsunamit huuhtelevat ihmisiä pois. On reilua, että maanjäristykset luhistavat ihmisiä rakennusten alle. Ihmiset eivät hallitse kaikkea. Heillä ei ole koskaan ollut siihen valtaa, vaikka joku niin sanoa uskaltaa. Luonnon kiduttaminen on pahempaa kuin ihmisten. Luontoa tarvitaan, ihmisiä ei. He ovat vain osa, jota kokonaisuus ei tarvitse. Ilman heitä, kokonaisuus olisi jopa ehjempi. Silloin maailma ei olisi ruma paikatuistakaan kohdista. Ihmisten poistuttua maailmaan ei jäisi aukkoja täytettäväksi, vain haavoja paranneltavaksi.
Milloin maailma sitten saa aikaa parantaa itseään? Sitä ei tiedetä. Toivottavasti se ei aikanaan tuhoudu ihmisten mukana. Jos tuhoutuu, ihmiset eivät saa koskaan anteeksi. Heidän olemassaolostaan koitui surua tarpeeksi. On vahingollista, että maailma on yhteinen kaikille. Se jäi vain ihmisille. He ottivat sen omakseen väkivalloin. Luonto pystyy hengittämään enää harvoin. On surullista tietää olevansa ihminen. Siinä vain on jotain todella surullista, ja sitä ajatellessani olen pettyneempi kuin koskaan.
<3:lla Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti