Olla epätäydellinen. Sitä ihminen on, vaikka muuta yrittäisi. Virheet ovat ihmisen jatkumoa. Osia, joita ei pysty leikkaamaan irti. Jotkut yrittävät. He vuotavat verta.
Miten sitä kuvittelee, että oman kiiltokuvan raaputtaminen on jokaisen oma tehtävä. Emme näe alastomuuttamme toistemme edessä. Katseet menevät paljon arempiin paikkoihin kuin mitä voisi kuvitella. Vaatteet eivät auta, henkistä suojaa ei ole. Mitä ei näytä, se kuitenkin nähdään. Vaikka eivät kaikki näe, vain ne jotka osaavat katsoa.
Vieläkin ehkä pelkäät, vaikka sinua on luettu kuin lukossa olevaa päiväkirjaa. Sivujasi on käännelty salaa. Sinua ymmärretään, mutta et luota siihen. Tavallaan tahdot, että sinusta tiedetään enemmän kuin mitä olet kertonut, koska silloin voit keskittyä enemmän hengittämiseen kuin asioiden peittelemiseen. Ethän voi tietää tuomitaanko sinut virheidesi piirtyessä esiin päivänvalossa. Kun aavistat muiden jo tietävän ne, voit olla rauhassa. Hengittää.
Olla rehellinen. Olla rauhassa, muiden hiljaisessa hyväksynnässä epätäydellinen. Voit avata sydämesi ja pelätä vähemmän. Olla yhtä avoin sisimmästäsi kuin mitä olet pinnaltasikin. Olla haavoitettu, mutta antamatta veren valua kaikkea paikatessa. Elämän jäljet saavat näkyä.
-Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti