Valinnoista

Mieleni ui tällä hetkellä syvissä vesissä. Pohjaan kuitenkin melkein näkee, vesi ei ole niin tummaa. Ei tällä kertaa. Aallokko keinuu, ajatukset ovat jatkuvassa liikkeessä. Onko nyt hyvä vai huono olla? Olenko tehnyt tai tekemässä oikeita päätöksiä? Uskon, että se on kysymys, jota en koskaan pääse pakoon ja yritän olla kysymättä sitä itseltäni liian usein. Joskus päätöksiä vain on tehtävä niin, että kahdesta lähes yhtä hyvästä tai huonosta on valittava toinen ja samalla on suljettava silmät toiselta vaihtoehdolta. Kaikkea ei voi aina jäädä analysoimaan.

Pelkään, etten opi elämään nahoissani. En tarkoita fyysistä ruumistani, vaan sitä että epäilen itseäni jatkuvasti. En luota tarpeeksi siihen, että osaan tehdä oikeita valintoja. Ja vakavan tästä ongelmasta tekee se, että viisaan äitini sanoin: elämä on valintojen tekemistä. Miksi sydän ei suostu ristiriidattomaan päätöksentekoon? Miksi valintojen tekeminen on joskus niin helvetin vaikeaa ja saa mielen kärvistelemään?

Joskus kuitenkin valintojen tekemiseltä säästyy. Kohtalo ja muut suuremmat voimat astuvat kuvioon. Ihmisille tapahtuu asioita, hyviä ja pahoja. Yritän aina pohtia, kuinka paljon voin vaikuttaa elämäni kulkuun. En haluaisi turhaan stressata itseäni hengiltä, mutta en haluaisi myöskään jäädä katumaan asioita syystä että en osannut tehdä valintoja.

Koskaan ei saa lakata olemasta itselleen uskollinen, mutta muita ei saa myöskään laiminlyödä. Minua on kalvanut viime aikoina ajatus, jonka mukaan tuotan aina jollekin pettymyksen. Aina teen jonkun surulliseksi. En pysty miellyttämään kaikkia, olemaan vahva ja välittävä kaikille, jotka ansaitsisivat enemmän tukea ja kannustavia sanoja. Tunnen itseni riittämättömäksi. En haluaisi tulla ihmisten mielissä haukutuiksi, mutta silti tunnen niin tapahtuvan. Välillä tuntuu, että annan minulta odottaa liikaa tai että odotan itseltäni liikaa. Sitten petän monien odotukset.

Voiko sellaista valintaa tehdä, että ei lupaa liikaa? Tarvitsen nimittäin liikkumavaraa ollakseni vapaa. Myönnän että tästä eteenpäinkin teen päätöksiä sydämeni mukaan, koska se on osoittautunut oikeaksi, mutta samalla se tarkoittaa, että kaikki eivät ymmärrä mieleni juoksua. En ehkä aina itsekään :D Mutta järjettömyys on elämän perusta ja ystäväni Siirin sanoin "pieni sekasorto pitää hengissä, mut kunhan sulla on langat käsissäsi niin kaikki järjestyy". That´s the point. Ennen valintojen tekemistä kaikki kysymykset ovat auki ja oikeat ja väärät vastaukset sekaisin. Eiköhän aina kuitenkin pienen ja suuremmankin myrskyn jälkeen aallot tasoitu ja aurinkokin sarasta mustien pilvien takaa. Päätän luottaa siihen.

-Nora